Suurella osalla iäkkäistä arki sujuu ilman turvallisuushuolia, ja moni on tyytyväinen saamaansa hoivaan ja palveluihin.
Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo on luovuttanut valtioneuvostolle vuosikertomuksensa, jonka teemana on oikeus turvalliseen vanhuuteen. Viesti on vakava. Monen iäkkään turvallisuuden tunne on heikentynyt, ja yhä useampi jää ilman tarvitsemaansa hoivaa.
Topo nostaa esiin myös hoitajien kuormituksen ja kuinka moni tunnollinen työntekijä uupuu työkuormaansa. Ympärivuorokautisen hoidon vähimmäismitoitus laskettiin viime vuonna 0,6:een ja henkilöstö väheni 3 500 ammattilaisella. Kotihoidossa vain 30 prosenttia esihenkilöistä pitää henkilöstömäärää riittävänä.
Epäkohdista on voitava puhua avoimesti. Vähättely ei rakenna luottamusta. Samalla on muistettava mittasuhteet. Suurella osalla iäkkäistä arki sujuu ilman turvallisuushuolia, ja moni on tyytyväinen saamaansa hoivaan ja palveluihin.
Ikääntyminen ei ole vain palvelujärjestelmän haaste. Pitkäikäisyys on yksi hyvinvointivaltion suurista saavutuksista. Valtaosa eläkeikäisistä elää kotonaan ilman raskaita palveluja. Moni auttaa läheisiään, osallistuu yhteiskunnallisesti, tekee vapaaehtoistyötä ja elää aktiivista, omannäköistä elämää.
Jatkuva huolipuhe ei kuitenkaan ole vaaratonta. Se voi lisätä iäkkäiden ja omaisten pelkoa siitä, saako apua silloin, kun sitä tarvitsee. Se kuormittaa myös tunnollisesti työtään tekeviä sote-ammattilaisia. Työskentelen geriatrina ikäihmisten kotihoidossa ja asumispalveluissa. Tiedän, miten raskasta arvokasta työtä on tehdä epäluottamuksen paineessa.
Menetetty luottamus palautuu vain teoilla. Inhimillinen ja riittävä hoito ja hoiva edellyttävät riittävää rahoitusta hyvinvointialueille. Tarvitaan toimivaa valvontaa ja lainsäädäntöä, joka turvaa myös henkilöstön riittävyyden. Ne ovat ennen kaikkea poliittisia valintoja.
Karri Vanttaja
geriatrian erikoislääkäri
Hämeenlinna
Julkaistu Helsingin Sanomien mielipidekirjoituspalstalla 1.6.2026.